Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 31. joulukuuta 2010

Edesmenneet rakkaat

Iiro (Sorbas) 1995-2006
Liian aikaisin lähdit, ikävä on

Jeppe (Rickboy) 1980-1995
Rakas, elämäni ensimmäinen Koira, olet aina mielessä ja iäti sydämessä

Näin tulevan vuoden kunniaksi jämähdin miettimään menneitä, ja automaattisesti tulivat edellä esitellyt herrat mieleen. Jeppeä on vaikea sanoin kuvailla: uskomaton persoona, joka oli mun ensimmäisten elinvuosien tuki ja turva. Myöhemmin Jeppe oli se, jolle kerrottiin kaikki huolet ja murheet. Ja hän ymmärsi.
Iiro taasen. Tuli paikkaamaan Jepen jättämää aukkoa, melko menestyksellä, vaikka paikattava reikä oli suuri. Suurin murhe oli Iiron liian aikanen menetys auton alle joulukuussa -06. 

tiistai 28. joulukuuta 2010

Huivihommeleita ja koiralle takkia

Minna-huivi on vielä kovasti vaiheessa, mutta se onkin niin suuri työ, ettei aivan parissa päivässä valmistu. Luonnonvalkoisen ja petrolin yhdistelmä näytti aluksi kammottavalta, mutta nyt silmä alkaa tottua, eikä yhdistelmä äidinkään mielestä paha ollut. Raidat teen epätasaisesti, ns. perstuntumalta, enkä edes katso vaihtumista niin tarkkaan, vaan vaihtokohdan "pikkuraita" saattaa tulla kummalle puolelle tahansa. Lisää kotoisuutta, kun ei oo niin justiinsa :D Pitää napata huivista kuvaa, kunhan vähän päivä valkenee. Keinovalossa väriyhdistelmä näyttää aika mielenkiintoiselta.
keinovalossa otettu kuva, kun unohtu päivännäöllä kuvaus


Ukko toi pyynnöstä eilen Jyskistä muutaman halvan fleecehuovan, joista ois tarkoitus viluneidille tehdä pikatakki villapaidan päälle. Taidan kuitenkin viritellä vanhasta lakanasta mallikappaleen, vaikka huovat halpoja olivatkin. Kuvaa takin tekemisestä, kunhan saan itseni sohvasta irti ja aloitettua.
Näistä tulee ainakin kaks takkia

torstai 23. joulukuuta 2010

sukkia sukkia....

Koska mä rakastan villasukkia ja kuljen ympäri vuoden villikset jalassa, niin niitä tulee tehtyä paljon. Sekä itelle että muille. Tässä jotain tämän vuoden satoa, harmi että likikään kaikista ei ole kuvaa.

 Kaverin tilaamat pitkävartiset ratsastussukat, ei pohkeet palellu. Oli pakko tehdä pikku jekku kärkeen :D
 Pörrikset <3 Niistä tuli isommat kun mitä piti, oli kokeiluluonteinen tapaus. Mutta noi on ollu itsellä kovassa käytössä, kertaakaan en ole pessyt, joten on vielä arvoitus kuinka koirankarvat irtoaa pohjasta. Nämä on enemmänkin tossut kuin sukat, sen verran jämäkät ovat. Näitä teen ehdottomasti lisää.
 Peppi Pitkötossu-sukat kaverin lapsille. Noihin sai mukavasti hukattua jämälankoja laatikosta.
 Perus varpaanlämmittimet isännälle, seiskaveikan joku "spesiaali"lanka, vyöte oli kadonnut, mutta niin muistelisin. Nämä syntyi Jyväskylän koiranäyttelureissulla matkan aikana, onneksi äiti ajoi. Raidotus ei kohtaa, mutta mies ei oo niin tarkka, että sitä häirittis. Kunhan pysyy jalassa ja lämmittää, siinä kriteerit.
Omat perussukat, 7veikat linnut sarjasta kyyhky muistaakseni. Raidat ei mee yksiin, mutta mua se ei haittaa, itseasiassa piristävämpää niin.

Eilen alotin Minna Canth-huivin, sopiva aivojennollaustyö suhteellisen haastavan koiran villapaidan jälkeen. Kätevä ottaa reissuun mukaan, kun kuitenkin joulunaikana sukuloidaan. Ei tarvitse keskittyä työhön, mutta kun ilmankaan ei osaa visiiteille lähteä. Mumma aina muistaa sanoa, että mä olen kun vanhan ajan akat, vierailulle ei lähdetä ilman jotain puhdetyötä. Minä otan sen kohteliasuutena. Mumma on kuitenkin se, jota saan kiittää kutomistaidostani ja ensimmäisestä kipinästä käsitöihin.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Sain isomman projektin valmiiksi ja voi sanoa, että käyttäjä ja tilaaja olivat tyytyväisiä

Ukko pyyti tekemään viluiselle dobberinartulleen villapaidan ja mun ohjeistuksella kävi ite hakemassa langatkin, mahtoi olla kokemus :D
Ison koiran paidan ohjetta ei löytyny mistään, joten mä jouduin soveltamaan tuon omasta päästäni, sovita, pura, suunnittele, kudo, sovita, pura-menetelmällä. Ensimmäisten epätoivon päivien jälkeen alkoi luonnistua, eikä rintaosan jälkeen tarvinnut juuri enää purkaa. Neitikoira sukeltaa mielellään paitaan, toimivuus on tänään testattu peltolenkillä. Kipinä iski, tuossa oli kivasti haastetta ja voinpahan sanoa, että se on alusta loppuun omaa käsialaa. Seuraavaan (kahteen) paitaan on langat ja ideat. Nyt vain toivotaan, että ranne kestää kutoa sen mitä mieli tekee. Pari päivää oli tuon paidan kanssa pidettävä väliä, kun kahvimukia nostaessa vesi valui silmistä, koska otti niin kipeetä.

Yhdet tilaussukatkin viimeistelin tänään, myöhemmin niistä kuvaa, kunhan ovat tilaajalleen päätyneet.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joka päivä oppii jotain uutta

Kaveri heilahti kylään ja opetti villasukkafanaatikolle uuden tavan tekasta sukka: kärjestä alkaen. Pitihän sitä sitten kokeilla käytönnössä ja tuotoksena vaaleanpunaiset sukkaset, jotka jo aamulla lähtevät maailmalle. Niissä ei kauheasti näytettävää ole, mutta menkööt tällä kertaa. Ihan näppärä tapa, vaihtelua ainakin.  Salama vääristää sukkien värin ihan kamalaksi, mutta oli pakko kuvata nyt, ei voinut odottaa huomiselle päivänvaloa.Myös koiraneiti pääsi lastenvahtihommiin ja ottikin omimansa vakanssin tosissaan. Vakavalla naamalla makoili vaunujen vieressä ja tarkasteli vähän väliä, että muksu on varmasti tallessa.
Neitikoiran villapaitaa pitäisi jatkaa, ihanaa oranssia lankaa on mukava kutoa, ihan jo värin takia. Tulee lämmin ja pirteä olo kun sitä käsittelee. Harmi vaan, että ranne kiukuttelee sen verran, että huominen ois ehkä parasta pitää väliä kutomisesta. Mutta malttaako, se onkin sitten ihan eri asia.
Illasta vielä siirreltiin vähän olkkarissa huonekalujen paikkoja, kun uus TV-taso saatiin kasattua. Kummasti näyttää koko olohuone suuremmalta. Nyt kameran patterit yöksi laturiin ja toivottavasti huomenna paistais aurinko, jotta sais ulkoa edes likimain yhtä kauniita kuvia mitä todellisuus on.

Blogin ensimmäiset askeleet

Pitkällisen suunnittelun jälkeen päätin sitten polkasta oman blogin käyntiin. Tiedossa on eläinlauman (5 koiraa ja 2 kissaa) edesottamuksia ja mamman käsityöräpellyksiä. Koska allekirjoittanut on täys kämmäri näissä nettihommissa, voimme odottaa mitä ihmeellisempiä räpellyksiä, mutta kai tässä työ tekijäänsä opettaa. Pikku vinkkinä lukijoille, että teen neulomuksia tilauksesta, joten reippaasti vaan ottamaan yhteyttä.